Hiiltä sitomalla vähennetään hiilen pääsyä ilmakehään ja kasvatetaan maassa olevia hiilivarastoja. Orgaanisen materiaalin muuttaminen biohiileksi tarjoaa mielenkiintoisen ratkaisun hiilen sidonnan kannalta. Biohiilen valmistuksessa vapautuu jonkin verran hiilidioksidia ilmakehään, mutta jäljelle jäävä hiili on kuitenkin suhteellisen pysyvää ja pysyy hajoamattomana jopa vuosisatoja. Biohiili onkin yksi lupaavimmista keinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Biohiili valmistetaan biomateriaalin pyrolyysissa eli kuivatislauksessa, jossa orgaanista raaka-ainetta kuumennetaan korkeaan lämpötilaan vähähappisessa ympäristössä. Vähäisen hapen takia raaka-aine ei syty palamaan, vaan hiiltyy. Lopputuotteena saadaan 80–90 % puhdasta hiiltä. Biohiili on huokoinen ja monikäyttöinen materiaali, joka ominaisuuksiltaan sopii muun muassa maanparannustarkoituksiin.
Maaperään ja peltoihin sijoitettuna biohiili on pitkäaikainen hiilinielu. Yksi kilo biohiiltä sitoo ilmasta 3,5 kilogrammaa hiilidioksidia, mutta ei vapauta sitä takaisin kiertoon. Jotta biohiilen lisääminen maaperään toisi lisähyötyjä maan kasvukunnolle, kannattaa biohiili ladata ravinteilla. Lataaminen voidaan suorittaa helpoiten sekoittamalla biohiili kompostiin tai kompostoriin. Biohiili voidaan ladata myös nestemäisillä lannoitteilla. Ladatusta biohiilestä ravinteet siirtyvät hitaasti kasvien käyttöön.
Biohiiltä voidaan valmistaa teollisen mittakaavan laitteistoissa, mutta myös kotioloissa omaan käyttöön. Molemmilla tavoilla valmistettaessa valmistusmenetelmä on sama, eli eloperäistä ainesta kuumennetaan hapettomissa olosuhteissa, jolloin haihtuvat aineet häviävät ja jäljelle jää pääosin aineksen sisältämä hiili.
Biohiiletystyöpajoista käytännön oppia hiiletykseen kotioloissa
Monessa kotitaloudessa ja kyläyhteisössä syntyy vuosittain paljon raivausjätettä, kun tienpientareita tai omia pihoja siistitään. Yleesä nämä risut ja rangat joko viedään kunnan puutarhajätteen vastaanottopisteeseen, tai poltetaan joko uunissa tai pihamaalla tuhkaksi. Materiaalit sopisivat kuitenkin hyvin biohiiletykseen, jolloin näistä orgaanisista materiaaleista saataisiin helposti kotiolosuhteisiin sopivaa maanparannusainetta.
Puutarhan risujen ja ohuiden rankojen hiiletystä voidaan suorittaa joko siihen tarkoitetulla kartiohiilettimellä tai kartion muotoon muotoillussa maakuopassa. Vaikka hiilettimessä on avotuli, astian tai maakuopan pohjalla vallitsevat hapettomat olosuhteet, sillä pohja on umpinainen ja pinnalla palava tuli kuluttaa ympäröivän hapen. Tämä estää hiiltynyttä materiaalia palamasta tuhkaksi. Kotioloissa tehtävässä hiiletyksessä on huomioitava paloturvallisuus, joten hiilettää ei sovi esimerkiksi maastopalovaroituksen aikaan. Hiiletin tulee asettaa palamattomalle alustalle, ja hiiletyspaikan läheisyyteen tulee varata sammutusvettä.
Maaseudun Sivistysliitto on ollut aktiivinen toimija biohiiletyksen edistämisessä kotioloissa, ja onkin järjestänyt jo useiden vuosien ajan biohiiletystyöpajoja erilaisissa tilaisuuksissa. Tilaisuuksissa opitaan käytännössä, miten biohiiltä voi valmistaa kotioloissa, ja mihin valmistettua biohiiltä voi käyttää. Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla toimivassa Pohjois-Pohjanmaan liiton JTF-rahoitteisessa Biohiilen aika –hankkeessa tutkitaan paitsi biohiilen teollista ja laboratorio-oloissa suoritettua valmistusprosessia, raaka-aineita, tuotantomahdollisuuksia ja arvoketjua sekä tehdään myös kotitalouksiin sopivaa biohiiletystä tutuksi kuntien biohiiletystyöpajojen muodossa. Hankkeen päätoteuttaja on Oulun yliopisto ja oma osahankkeensa on Oulun ammattikorkeakoululla, Utajärven kunnalla, Luonnonvarakeskuksella, Vaasan yliopistolla ja Maaseudun sivistysliitolla.
Artikkelin kirjoittajat: Henna Honkanen ja Eeva Suonperä, Biohiilen aika –hanke
Lisätietoa Biohiilen aika -hankkeen verkkosivuilla (oamk.fi)
