Selvitys Lappeenrannan luonnosta paikkatietoaineistoilla

Lappeenranta on jo vuosia tehnyt ilmasto- ja ympäristötyötä, mutta kuten monissa muissakin kunnissa, on työ luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi jäänyt vähemmälle.

Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä Lappeenranta on aloittanut monimuotoisuusohjelman laadinnan. Ohjelmaa on jo pohjustettu kattavalla selvityksellä koko Lappeenrannan kunnan alueen luonnosta ja siitä, mitkä ovat kaupungin alueella tärkeitä ja ominaisia ekologisia arvoja ja kokonaisuuksia.

Selvitystä lähdettiin tekemään innolla ja kunnianhimolla

Selvityksen tekemisen sai vastuulleen ympäristösuunnittelija Anna Vuori, joka otti haasteeseen innolla vastaan. ”En tiennyt työn alkaessa mihin selvitys vie minut, vaan etenin aineiston ehdoilla. Työ vaati ponnisteluja, mutta oli hyvin antoisaa”, Vuori sanoo.

Luontoselvityksiä on tehty ennenkin, mutta ne ovat aina olleet suppeammin rajattuja niin sisällön kuin alueenkin suhteen. Tällaisia ovat esimerkiksi kaavojen luontoselvitykset. Vuoren tekemälle selvitykselle sen sijaan annettiin kunnianhimoinen tavoite: selvityksellä halutaan kokonaiskuva Lappeenrannan luonnosta sekä sen merkitys osana laajempaa kaakkoissuomalaista luontoa ja jopa koko Suomen luonnon monimuotoisuutta.

”Halusin nostaa esille myös niin sanottua tavanomaista luonnon monimuotoisuutta”, Vuori sanoo.

Useimmiten luontoselvityksessä etsitään vain kaikista hienoimmat luontokohteet ja lajit. Niiden säilyttäminen onkin tärkeää, mutta myös tavanomaisemmissa paikoissa ja lajeissa on paljon luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä arvoja.

Anna Vuori

Saimaan rannalla sijaitsevassa Tyysterniemessä sijaitsee asukkaille tärkeä lähimetsä ja virkistysalue. Lappeenrannan metsät ovat pääosin hyvin nuoria ja käsiteltyjä. Kaupungin lähimetsiä on hoidettu kevyemmin ja monet niistä ovat siksi säilyneet paikallisesti merkittävinä metsäluontokohteina. © Anna Vuori

Selvityksen tekijän asiantuntemus avainroolissa

Selvitystä ei toteutettu maastotyönä, vaan kaikki data koottiin jo olemassa olevista aineistoista. ”Viimeisen 10 vuoden aikana on tullut valtava määrä lisää avoimia paikkatietoaineistoja, joita voi hyödyntää”, sanoo Vuori.

Selvityksessä käytettiin muun muassa Suomen ympäristökeskuksen, Maanmittauslaitoksen, Suomen metsäkeskuksen sekä Luonnonvarakeskuksen aineistoja. Harva aineisto antaa yksinään suoraa vastausta luontoarvoista, mutta monet niistä antavat jotain tietoa monimuotoisuudelle tärkeistä ominaisuuksista.

Selvityksessä erilaisia paikkatietoaineistoja päällekkäin kokoamalla pyrittiin löytämään eri alueiden ekologisia rakennepiirteitä ja luontoarvoja. Aineistojen tulkinta vaatii kuitenkin ekologista asiantuntijuutta ja alueen tuntemusta. Esimerkiksi luonnontilaisia soita on Lappeenrannassa vähän jäljellä ja ojittamaton suo on merkillepantava kohde. Lappeenrannassa hyvän suon indikaattorilajeja saattavat olla sellaiset suolajit, jotka ovat muualla aivan tavallisia. Sama koskee metsiä.

Asiantuntijaverkostot olivat arvokas apu selvityksen tekemisessä. ”En aina osannut tulkita aineistoja luotettavasti, jolloin asiantuntijoiden kanssa keskustelu vei selvitystä eteenpäin”, kertoo Vuori.

Biologisista ominaisuuksista kertovien paikkatietoaineistojen lisäksi myös geologiset aineistot olivat tärkeitä tietolähteitä. Esimerkiksi maaperäkartoissa hahmottuu ekologisia verkostoja, joiden pohja makaa jääkauden kasaamissa moreeni-, hiekka- tai savikkokerroksissa. Salpausselkä sekä Konnunsuon savikkoalueille syntyneet suot ovat tästä oivallisia esimerkkejä.

Lappeenrannan keskustaajama sijaitsee Salpausselän päällä. Salpausselkä on merkittävä luonnonmuodostuma, jonka ekologinen merkitys on suuri. Salpausselän rinteillä esiintyy yleisesti pohjaveden purkautumisalueita eli lähteitä sekä puroja ja reheviä korpia. Osa niistä on säilynyt jokseenkin luonnontilaisina. Kuva: © Anna Vuori

Apuna myös lajihavainnot

Paikkatietoaineistojen lisäksi selvityksessä käytettiin lajihavaintoaineistoja, muun muassa lintu-, kasvi- ja perhoshavaintoja. Indikaattorilajien avulla pyrittiin löytämään seutuja, joilla on jäljellä keskimääräistä monimuotoisempaa luontoa. Lajiaineistoissa huomio tulee keskittää havaintojen luotettavuuteen, tarkkuuteen ja riittävään ajantasaisuuteen.

”Esimerkiksi lintuhavainnoista putsattiin pois muutonaikaiset havainnot ja tarkasteltiin vain pesimäaikana tehtyjä havaintoja. Tällöin saadaan luotettavampaa tietoa siitä, millä seuduilla on jäljellä indikaattorilinnuille tärkeitä elinympäristöjä”, selittää Vuori.

Lajihavaintoihin liittyy myös muunlaisia vääristymiä, joista Vuori käyttää esimerkkinä pöllöhavaintoja. ”Lintuharrastajat menevät mielellään bongaamaan pöllöjä sinne, missä niistä on tehty aikaisemmin havaintoja. Tällöin katveeseen saattavat jäädä sellaiset paikat, joissa havaintoja ei ole aikaisemmin tehty, vaikka sielläkin saattaisi olla pöllöjä.”

Kaiken kaikkiaan selvityksen lopputulos oli onnistunut, ja se antaa hyvän pohjan Lappeenrannan tulevalle monimuotoisuusohjelmalle.