Vantaalainen Yhteinen pöytä kehittää verkostomaista ja yhteisöllistä ruoka-aputoimintaa, jonka keskiössä on kaupoissa syntyvä hävikki.
Pienet ovet johdattavat suureen halliin. Kattoikkunoista kajastava auringonvalo valaisee pahvilaatikoihin pakattuja hävikkituotteitta.
Yhteisen pöydän projektipäällikkö Hanna Kuisma esittelee terminaalissa tällä hetkellä olevaa hävikkiä. Löytyy pullovettä, hedelmiä, pakasteita, pussikaupalla leipää sekä lavallinen grillihiiliä.
On vaikea kuvitella tilanne, jossa grillihiili muuttuisi käyttökelvottomaksi, pois lukien se, kun hiili poltetaan grillissä. Täällä hiilet kuitenkin makaavat, Vantaan Koivukylässä sijaitsevassa teollisuushallissa hävikiksi leimattuna.
Puoli miljoonaa kiloa hävikkiä vuodessa
Hallin kokoon nähden hävikkiä on varsin vaatimaton määrä. Yhteiselle pöydälle tämä on kuitenkin ideaali tilanne sillä hävikkiä ei haluta varastoida suuria määriä, vaan pistää liikkeelle. Tehokkaalla ja tarkkaan suunnitellulla verkostolla hävikistä syntyvä hävikki on vain prosentin luokkaa.
Yhteisen pöydän ruoka-apuverkostoon kuuluu 35 lahjoittajaa ja 65 ruoka-aputoimijaa. Lahjoittajilta saatavaa hävikkiä kulkee Hävikkiterminaalin kautta noin puoli miljoonaa kiloa vuodessa. Yhteisen pöydän vastuulla on hävikin jakelu edelleen ruoka-apua antaville tahoille.
”Meillä on täällä terminaalilla töissä neljä kaupungin ja kaksi seurakuntayhtymän palkkaamaa henkilöä hallinnollisissa tehtävissä. Sen lisäksi meillä on entisiä pitkäaikaistyöttömiä, jotka pyörittävät varsinaisen logistiikan, eli ovat kuljettajina ja varastotyöntekijöinä”, Kuisma sanoo.
Vaikka Kuisma on innoissaan Yhteisen pöydän työstä hävikin vähentämiseksi, hän kuitenkin muistuttaa, että puoli miljoonaa pelastettua kiloa on hyvin vähän Suomessa syntyvästä syömäkelpoisesta hävikistä. Yksittäin kaupoissa ruokahävikkiä syntyy 65 – 75 miljoonaa kiloa vuodessa.
Tällä hetkellä me pystymme hakemaan hävikkiä paristakymmenestä kaupasta, kymmenestä tukusta ja viideltä tehtaalta, mikä on pääkaupunkiseudun kaupanalan toimijoista todella pieni osa. Pelkästään Vantaalla syntyvää hävikin määrää on käytännössä mahdoton laskea, sillä toimijoita on niin paljon.
Kuisma myös harmittelee, että kaupoissa hävikin dataa pidetään yrityssalaisuutena. On vaikea ymmärtää miksi tietoa syntyvän hävikin määrästä ja yleistasoisesta luokittelusta ei haluta luovuttaa ruoka-aputoimijoille, vaikka tieto tehostaisi hävikin hyödyntämistä ja parantaisi koko ketjun ennakoitavuutta.
Enemmän kuin pelkkää ruoka-apua
Yhteinen pöytä on viiden toimintavuotensa aikana löytänyt asemansa Vantaalaiselta ruoka-apukentältä. Muistellessaan alkuaikoja Kuisma huokaa ja kertoo, kuinka vantaalaisessa ruoka-apuviidakossa oman roolin löytäminen on ollut koko tiimille pitkä ja sinnikkyyttä vaativa projekti.
”Ruoka-aputoimijoilla on usein sellainen ajatus että he tekevät työtään yksin. Sen ajatuksen esittely verkostolle, että te voitte tehdä yhdessä ja hyötyä toisistanne on vienyt monta vuotta. Nyt näyttää siltä, että verkostossa hahmotetaan, että me olemme samalla puolella emmekä kilpaile keskenämme.”
Nykyään Yhteisellä pöydällä seistään ylpeinä siitä kuinka he ovat onnistuneet kehittämään ruoka-aputoimintaa yhteisöllisempään ja ammattimaisempaan suuntaan ja luomaan laadukkaan logistiikan hävikin jakeluun. Keskitetty kuljetus hävikkiterminaalin kautta on parantanut hävikkielintarvikkeiden laatua, ennakoitavuutta ja helpottanut apua jakavien toimintaa.
Tärkeä rooli verkoston rakentamisessa on ollut Vantaan kaupungilla ja seurakuntayhtymällä, jotka ovat alusta alkaen tukeneet Yhteisen pöydän toimintaa. Toisaalta Kuisma kuitenkin suhtautuu tällaiseen yhteistyöhän harkitulla varauksella, sillä vaarana on, että suuret toimijat yrittävät luoda yhden, tietynlaisen mallin suomalaiselle ruoka-avulle. Kestävyys taataan kehittämällä yhdessä jokaisen alueen omaleimaista ja monimuotoista verkostotyötä.
”Kaupunkivetoista toimintaa ei tule olemaan kaikkialla, eikä pidäkään. Jos paikallinen toiminta on vuosikaudet ollut yhdistysvetoista, niin miksi mennä vääntämään sinne jotain muuta mallia? Verkostoa rakennettaessa me olemmekin ymmärtäneet sen, että järjestelmän rakenteella ei ole niin väliä sillä toimiva ruoka-apu itsessään on tärkein arvo.”
Tuottoisaa toimintaa
Vantaan kaupunki ja seurakuntayhtymä tukevat verkoston toimintaa noin 500 000 eurolla vuodessa. Kuismasta toiminnan tehokkuutta kuvaa hyvin se, että tuo summa kattaa kaiken työllistettyjen ja henkilökunnan palkkakustannuksista toimistotarvikkeisiin sekä terminaalin ja autojen käyttökustannuksiin.
”Kun vielä huomioi sen, että joka viikko viidestä kymmeneen tuhatta vantaalaista saa 65 kohteen verkoston kautta ruoka-apua sekä kasseina että hävikkitarjoiluina, ja näiden ohessa monenlaista muuta palvelua, voidaan puhua todella tuottoisasta toiminnasta!”
Kysyttäessä tulevaisuudesta Kuisma toteaa, että toimintaa jatketaan niin kauan kuin rahoitusta ja hävikkiä riittää. Nähtäväksi jää kumpi loppuu ensimmäisenä.
Toimijat ja hankkeet
